Serbiankuusen luontainen levinneisyysalue käsittää vain muutaman sadan hehtaarin laajuisen alueen Jugoslavian keskiosassa. Se on vuoristopuu, jonka esiintymät ovat n. 1090–1500 m:n korkeudella.
11 Serbiankuusi
Picea omorika
Serbiankuusi on kauneutensa ja hyvän kuntonsa ansiosta suosittu koristepuu. Kapeana puuna se soveltuu hyvin pihapuuksi. Serbiankuusen oksat kaartuvat ylöspäin, latvus on kapean kartiomainen ja tiheä. Kanelinruskeita käpyjä muodostuu jo nuoriinkin puihin, ja ne lisäävät puun koristeellisuutta. Neulaset ovat litteitä ja siirrottavia. Neulasten alapinnalla on kaksi valkoista ilmarakojuovaa, joiden ansiosta puu on kauniin hopeanhohtoinen. Serbiankuusi soveltuu ulkonäkönsä ansiosta hyvin joulukuusiviljelykseen.
Kasvupaikan tulee olla viljava, valoisa rinnemaa, jossa hallanvaara on pieni.
Suomenkielinen nimi:
Serbiankuusi
Heimo:
Pinaceae
Suku:
Picea
Laji:
omorika
Koko:
15–30 m.
Kotipaikka:
Hyvin pieni alue Bosnian, Serbian ja Montenegron rajaseudulla Kaakkois-Euroopassa.
Kuvaus:
Kapea ja riippuvaoksainen kuusi. Neulaset ovat alta vaaleat, lyhyet ja litteähköt.
Kasvupaikka:
Aurinko–puolivarjo, keski- tai runsasravinteinen, tuore. Kotimaista kuusta herkempi märkyydelle.
Menestyminen:
Vyöhykkeet I–V.
