Kynäjalava on maamme harvinaisin luonnonvarainen puulaji. Se on lähinnä lauhkean vyöhykkeen mantereinen laji, jonka levinneisyyden pohjoisraja on Etelä-Suomessa ja länsiraja Ranskan koillisosissa.
Valtaosa Suomen luonnonvaraisista puista, joita on vain muutama tuhat, kasvaa Hämeessä Kuloveden -Pyhäjärven -Vanajaveden rantojen tulvavyöhykkeen yläosissa ja vesijättömailla. Pieniä hajaesiintymiä on myös merenrannalla, puronvarsikorvissa ja kuivissa lehdoissa lähinnä Uudellamaalla.
Puulaji on rauhoitettu, joten sen hakkaaminen, oksien katkominen, taimien siirtäminen ja kasvupaikan käsittely, joka vaarantaa puun elinmahdollisuudet, on kiellettyä. Kynäjalavia uhkaa lähinnä rantametsien kuusettuminen ja ranta-asutus.
Kynäjalava on kookas puu, jonka oksat ovat lähes vaakatasossa ja runko muhkurainen. Lehdet ovat erittäin vinotyvisiä ja lehtisuonet yleensä haarattomia. Silmut ovat pitkulaisia ja suippoja. Kynäjalava kukkii toukokuussa ennen lehtien puhkeamista. Kukinto on pitkäperäinen ja hedelmän siipipallo ripsilaitainen. Siemenet varisevat kesä-heinäkuussa ja itävät heti maahan pudottuaan. Juuri- ja tyvivesat ovat kynäjalavalla yleisiä. Koristepuuna se on parhaimmillaan vapaasti kasvaessaan puistossa yksittäispuuna tai puuryhmänä tai rannan tuntumassa.
Suomenkielinen nimi:
Kynäjalava
Heimo:
Ulmaceae
Suku:
Ulmus
Laji:
laevis
Koko:
10–25 m.
Kotipaikka:
Eurooppa, Kaukasus, alueita lounaisessa Aasiassa.
Kuvaus:
Suomen harvinaisin luonnonvarainen puu, joka vanhemmiten on hyvin kuvauksellinen epäsäännöllinen leveine latvuksineen ja lankkujuurineen.
Kasvupaikka:
Luonnossa kosteat ja märät lehtomaiset rantametsät, usein vedenkorkeuden vaihteluiden ja aallokon keräämissä, maatuvissa eloperäisen ja kivennäisaineksen vyöhykkeissä. Istutettuna viihtyy kuivemmillakin paikoilla.
Menestyminen:
Vyöhykkeet I–IV (V–VI).
(C) 2025 Ähtärin kampus
