Japaninpihlaja kasvaa Aasian itäosissa, erityisesti Japanissa ja yleensä vuoristoalueilla. Ensimmäiset Japaninpihlajat on tuotu Suomeen 1950-luvun lopulla, mutta kaupallisesti sitä on viljelty vasta 1990-luvulta lähtien. Japaninpihlaja on komea ja talvenkestävä koristepuu.
3 Japaninpihlaja
Sorbus commixta
Japaninpihlaja on monimuotoinen ja kasvaa joko pensasmaisena tai kymmeneen metriin yltävänä, melko pystyoksaisena ja keilamaisena puuna. Lehdet ja kukinnot ovat yleensä kookkaammat kuin kotimaisella pihlajalla. Sahalinin saarelta peräisin olevilla japaninpihlajilla lehtien komean punainen kevätväritys on hyvin erottuva. Japaninpihlaja erottuu kotipihlajasta (S. aucuparia) erityisesti syysvärityksellä, joka on usein punakeltainen tai hehkuvan viininpunainen.
Suomenkielinen nimi:
Japaninpihlaja
Heimo:
Rosaceae
Suku:
Sorbus
Laji:
commixta
Koko:
5–10 m.
Kotipaikka:
Japani, Kuriilit, Sahalin ja Korean niemimaa, Cheju- ja Ullung-saaret. Ehkä myös Kiinassa.
Kuvaus:
Keilamainen, kohenevaoksainen pieni puu. Lehdillä on puna-keltainen syysväritys. Marjat tertuissa 6–8 mm.
Kasvupaikka:
Aurinkoinen, runsasravinteinen, tuore.
Menestyminen:
Vyöhykkeet I–V, riippuu myös alkuperästä.
