30 Tammi (l. Metsätammi)

Quercus robur

Tammen sukuun kuuluu noin 300 lähinnä lauhkean vyöhykkeen lehtometsien lajia. Metsätammi on Euroopan yleisin tammilaji, joka on levinnyt melkein yli koko Euroopan Espanjasta Kaukasukselle saakka.

Tammen luontainen levinneisyys rajoittuu Suomessa kapeaan, rannikkoa myötäilevään hemiboreaaliseen vyöhykkeeseen, jossa ilmasto on tammelle riittävän lauhkea. Tässä ns. tammivyöhykkeessäkin se esiintyy usein vain pieninä ryhminä tai metsikköinä. Laajimmat tammimetsiköt sijaitsevat yleensä aivan meren tuntumassa kuten Ruissalossa, Bromarvissa ja Inkoossa. Tuomarniemelle on vuonna 2015 istutettu Mulikaan kokeilumielessä pieni tammimetsikkö.

Metsätammella on nuorena vihertävänruskea kuori, joka vanhemmiten muuttuu tummanruskeaksi ja syväuurteiseksi. Lehdet ovat pitkät, tylpät ja parihalkoiset. Tammen kasvainranka on kalju ja silmu tylppä. Tammella on paalujuuri ja laaja-alainen sivujuuristo, joka auttaa sitä selviytymään karuillakin kasvupaikoilla.

Tammen hedenorkot ovat pitkiä, monikukkaisia, riippuvia ja emikukinto on kaksi-nelikukkainen ja pysty. Sen hedelmä; terho, kypsyy kukintavuonna. Tammenterhossa on runsaasti vararavintoa, jonka avulla taimi kehittää ensin vahvan juuren ja vasta sitten verson, joka pystyy nousemaan lehtikarikkeen yläpuolelle heti ensimmäisenä kesänä. Hyvillä kasvupaikoilla tammi lisääntyy myös tyvi- ja kantovesoista, mutta vanhan tammen vesominen on heikkoa.

Tammi on pitkäikäinen, majesteettinen puu, joka perinteisesti on koristanut tärkeitä paikkoja. Puuaineen erinomaisten ominaisuuksien ansiosta tammi on arvokas puu. Puuaine on erittäin kestävää, kovaa ja sitä on helppo työstää viiluttamalla ja höyläämällä. Tammen käyttökohteita ovat mm. rakennepuu vaativissa sisä- ja ulkorakenteissa, seinäpaneelit, lattiaparketit, huonekalut, keittiökalusteet, ovet, arkut, tynnyrit ja veneenrakennus.

Suomenkielinen nimi:

(Metsä)tammi

Heimo:

Fagaceae

Suku:

Quercus

Laji:

robur

Koko:

10–30 m.

Kotipaikka:

Eurooppa, myös Lounais-Suomessa.

Kuvaus:

Arvokas kotimainen jalopuu, joka metsässä kasvaa korkeaksi ja suorarunkoiseksi, avoimella paikalla leveälatvuksiseksi. Helposti tunnistettava parihalkioinen lehti. Pitkäikäinen, majesteettinen puu, joka perinteisesti on koristanut tärkeitä paikkoja.

Kasvupaikka:

Tuoreessa, mieluiten multavassa mutta myös savisessa maaperässä. Kasvaa parhaiten aurinkoisilla, lämpimillä ja ravinteisilla rinnemailla. Karuilla paikoilla jää pieneksi ja pensasmaiseksi.

Menestyminen:

Vyöhykkeet I–III (IV–V).