Mustakuusi kasvaa suurimmassa osassa Pohjois-Amerikan boreaalista vyöhykettä puuttuen vain länsirannikolta. Se muodostaa polaarisen metsänrajan lähes koko Kanadassa ja Alaskassa. Etelässä sitä tavataan lehtometsien ja preerian rajoille asti. Se kasvaa joko puhtaina metsikköinä tai muodostaen sekametsiä palsamipihdan, kanadanlehtikuusen ja kanoottikoivun kanssa. Mustakuusimetsiköille ominainen suuri tiheys ja tasaikäisyys johtuvat tavallisesti siitä, että ne ovat syntyneet kuloaloille. Mustakuusi kasvaa levinneisyytensä eteläosissa lähinnä niukkaravinteisilla korpisoilla, mutta pohjoisempana myös niukkaravinteisissa hiekka- ja soramaitten metsissä ja kalliokoissa.
40 Mustakuusi
Picea mariana
Mustakuusi on noin 15–20 metrin (Suomessa 10–15 metrin) pituinen, ohutrunkoinen ja lyhytikäinen puu. Sen latvus on erittäin kapea ja hyvin tiheä. Lyhyet neulaset ovat himmeitä, hajuttomia ja ympäri haaraa siirottavia. Pienet (2–3 cm), pallomaiset kävyt ovat tiheinä rykelminä latvuksen huipussa. Ne säilyvät puussa useita vuosia ja niitä on runsaasti nuoressakin puussa.
Mustakuusi on Pohjois-Amerikassa tärkeä paperiteollisuuden raaka-aine. Suomessa sen kasvu on hidasta ja rungon laatu on huono. Päinvastoin kuin luontaisella levinneisyysalueellaan mustakuusi ei Suomessa siedä varjostusta. Erittäin hallankestävänä ja kosteassa maassa viihtyvänä se on vaihtoehto Etelä-Suomen hallanarkoihin korpinotkelmiin ja suopelloille, joita on vaikea metsittää muilla puulajeilla.
Suomenkielinen nimi:
Mustakuusi
Heimo:
Pinaceae
Suku:
Picea
Laji:
mariana
Koko:
10–20 m.
Kotipaikka:
Pohjois-Amerikan pohjoisosat Alaskasta Newfoundlandiin.
Kuvaus:
Kapea- ja tuuhealatvuksinen havupuu. Neulaset lyhyitä ja siniharmaita. Jo nuorissa puissa on runsaasti pieniä käpyjä tiiviinä ryppäinä.
Kasvupaikka:
Aurinko–varjo, vähä–keskiravinteinen, tuore–märkä, hapan, myös sopii savi- tai turvepitoinen maa.
Menestyminen:
Vyöhykkeet I–VIII, maan eri osiin soveltuvat parhaiten eri alkuperät.
