45 Kataja

Katajan monimuotoisuus on sekä perinnöllistä että ympäristön aiheuttamaa. Koko maassa kasvavan päämuodon ulkomuoto vaihtelee rannikkokallioiden maanmyötäisistä pensasmaisiin ja jopa yli 10-metrisiin yksirunkoisiin puihin. Pohjois-Suomessa kotikatajaa yleisempi on siihen välimuodoin liittyvä lapinkataja (subsp. alpina), joka on matala tai lähes maanmyötäinen pensas.

Katajan neulaset ovat kolmen kiehkurana, jäykkiä ja pistäviä. Kataja on kaksikotinen kasvi, jonka 4–5 mm:n kokoiset heteet ovat yksittäin lehtihangoissa. Emikukinnot ovat 1–2 mm pitkiä ja ne ovat pienten lehtisilmujen näköisiä. Kävyt, joita kutsutaan usein marjoiksi, ovat meheviä, raakana vihreitä ja kypsänä sinimustia. Kukkimisesta kävyn kypsymiseen kuluu 3 vuotta.

Nuori kataja kasvaa nopeasti, mutta parin vuosikymmenen kuluttua kasvu hidastuu ja ränsistyminen alkaa. Kataja saavuttaa monen sadan vuoden iän. Sillä on myös riistanhoidollista merkitystä. Katajaa on arvostettu hienosyisenä, hitaasti lahoavana, helposti työstettävänä ja hyväntuoksuisena puuaineksena, jota on käytetty koriste-esineiden valmistuksessa. Katajan ”marjat” ovat lievästi myrkyllisiä, mutta niitä käytetään rohdoksena ja mausteena.

Lajin monimuotoisuus ja ympärivuotinen vihreys tarjoavat monenlaista viherrakentamiseen soveltuvaa ja koko maassa menestyvää kasviainesta. Katajan yleisimmät lajikkeet ovat pilarikataja (korkeus jopa 10 m), irlanninkataja (3–5 m) ja pikkupilarikataja (1–1,5 m). Katajan kasvintuhoojia ovat juurikääpä, mustalumihome, katajakariste ja hirvi.