Okakuusi kasvaa eteläisessä Kalliovuoristossa, tavallisesti 1800–3400 metrin korkeudessa. Se esiintyy yleisenä sekapuuna mm. lännenpihdan, engelmannin- ja douglaskuusen kanssa. Suotuisilla kasvupaikoilla se saavuttaa 24–30 metrin pituuden. Metsätaloudellinen merkitys on vähäinen.
50 Okakuusi
Picea pungens
Okakuusella on kartiomainen, aukealla paikalla alas asti ulottuva, kerroksellinen latvus ja vaaka-asentoiset oksat. Kuuvan kesän kasvainranka on kalju. Neulaset siirottavia, jäykkiä, pistävän teräviä ja hierottaessa ne ovat pahanhajuisia. Kävyt ovat 58 senttiä pitkiä. Ohuet käpysuomut ovat poimuiset. Okakuusen ekologisia ominaisuuksia ovat pitkäikäisyys, kestävyys kuivuutta ja saasteita vastaan. Syväjuurisena se kestää hyvin myrskyjä.
Okakuusi on paljon käytetty koristepuu Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa. Erityisen suosittu on neulasistaan hopeanvaalea muoto Picea pungcns f. glauca eli hopeakuusi. Vanhempana okakuusi ränsistyy ja menettää koristearvoaan.
Suomenkielinen nimi:
Okakuusi
Heimo:
Pinaceae
Suku:
Picea
Laji:
pungens
Koko:
10–20 m, kotiseudullaan jopa 30 metriä.
Kotipaikka:
Pohjois-Amerikan Kalliovuorten eteläosa.
Kuvaus:
Tuuhea, vankkahaarainen ja säännöllisen kartiomainen. Neulaset ovat tukevia, jäykkiä ja teräviä, väri vaihtelee harmaanvihreästä sinertävänvihreään.
Kasvupaikka:
Aurinkoinen, runsasravinteinen, tuore, multava tai hiekka- ja sorapitoinen. Varsinkin vanhempana ränsistyy varjossa.
Menestyminen:
Vyöhykkeet I–VI.
