Ruotsinpihlajan levinneisyys rajoittuu Itämeren ympäristöön. Eniten sitä tavataan Ruotsin etelä- ja länsiosissa. Suomessa levinneisyysalue rajoittuu lähinnä Ahvenanmaalle ja Turun saaristoon. Laji on suomenpihlajaa harvinaisempi.
Ruotsinpihlaja kasvaa kalkkipitoisilla, kivikkoisilla niittymailla ja kalliolehdoissa. Menestyäkseen se vaatii lievästi merellisen ilmaston.
Ruotsinpihlaja on paksurunkoinen puu, joka saavuttaa etelämpänä 10-15 metrin ja Suomessa noin 10 metrin pituuden. Lehtimuoto on tyveltä syväliuskainen ja kärjestä hampainen. Lehtilapa on päältä tummanvihreä ja alta harmaakarvainen. Huiskilomainen kukinto on harvempi kuin suomenpihlajalla, hedelmät pitkulaisia ja oranssinpunaisia.
Ruotsinpihlaja menestyy koristepuuna aurinkoisella, kuivahkolla ja ravinteikkaalla paikalla. Se on erittäin tuulenkestävä.
Nykykäsityksen mukaan ruotsinpihlaja on kolmen pihlajalajin kotipihlajan (S. aucuparia), etelänpihlajan (S. torminalis) ja valkopihlajan (S. rupicola]) risteymä.
Suomenkielinen nimi:
Ruotsinpihlaja
Heimo:
Rosaceae
Suku:
Sorbus
Laji:
intermedia
Koko:
4–12 m, Ruotsissa jopa 20 m.
Kotipaikka:
Itämeren rannoilla, harvinaisena myös Suomen lounaissaaristossa.
Kuvaus:
Matala, paksurunkoinen ja -oksainen, kiiltävä- ja alta nukkalehtinen puu, joka vaatii valoa. Tuoksuvat, 10-senttiset valkeat kukinnot ja oranssinpunaruskeat, keskimäärin 9 x 13 mm pitkänpyöreät marjat.
Kasvupaikka:
Aurinkoinen, keskiravinteinen, kalkkipitoinen ja kuiva tai tuore. Sietää soraa, hiekkaa ja tiesuolaa.
Menestyminen:
Vyöhykkeet I–III (IV)
(C) 2025 Ähtärin kampus
