Rauduskoivun yleisin liuskalehtinen muoto Suomessa on loimaankoivu f. crispa. Se on löydetty vuonna 1955 Loimaalta ja myöhemmin Pälkäneeltä.
Loimaankoivua esiintyy luonnonvaraisena harvinaisena Etelä-Suomessa. Lehdet muistuttavat taalainkoivua, mutta lehtien liuskat eivät ole yhtä pitkiä ja liuskojen laita on tiheämpään sahahampainen kuin taalainkoivulla. Taalainkoivulla lehti on yleensä viisikärkinen, kun taas loimaankoivulla kärkiä on tavallisesti kolme.
Liuskalehtisten koivujen luokittelussa ja nimistössä on vaihtelevuutta. Muotojen tunnistamista vaikeuttaa se, että siemenestä kasvaneiden puiden lehdissä esiintyy vaihtelua, joten välimuotojakin löytyy.
Loimaankoivua käytetään pihoilla ja puistoissa koristepuina.
Suomenkielinen nimi:
Loimaankoivu
Heimo:
Betulaceae
Suku:
Betula
Laji:
pendula
Koko:
10–15 m.
Kotipaikka:
Satakunta.
Kuvaus:
Rauduskoivun liuskalehtinen muoto. Puu jää rauduskoivua pienemmäksi. Runko on muhkuraton, latvus melko kapea ja vanhan puun oksien kärjet riippuvat.
Kasvupaikka:
Aurinkoinen, niukka–runsasravinteinen, kuiva–tuore kasvupaikka.
Menestyminen:
Vyöhykkeet I–V
Muoto:
f. crispa
(C) 2025 Ähtärin kampus
