Dahurianlehtikuusi vaatii runsaasti valoa. Sen oksat ovat erittäin pitkät ja lähes vaakasuorat, joten puu vie paljon tilaa. Kävyt ovat 1—2,5 cm pitkät, käpysuomut ovat kiiltäviä ja ohuita. Peitinsuomut ovat selvästi näkyvissä. Vanhoissa kävyissä käpysuomut harittavat erillään. Kävyt kypsyvät kukkimiskesänä.
68 Dahurianlehtikuusi
Larix gmelinii var. gmelinii
Lajin tuotos on selvästi pienempi kuin euroopan- tai siperianlehtikuusella. Myös oksien paksuus ja rungon mutkaisuus vähentävät sen metsätaloudellista arvoa. Puuaineen ominaisuudet ja käyttö ovat kuten muillakin lehtikuusilajeilla.
Dahurianlehtikuusta esiintyy Euraasian havumetsävyöhykkeen mantereisimmalla osalla, Siperian itä- ja koillisosissa, jossa se muodostaa myös metsänrajan. Ilmaston tai kasvualustan suhteen karuilla mailla se muodostaa laajoja puhtaita metsikköjä. Suotuisimmilla kasvupaikoilla se esiintyy tavallisesti sekametsiä muodostaen.
Laajalla levinneisyysalueellaan se muodostaa alalajeja, joista tunnetuin on kurilienlehtikuusi (Larix gmelinii var. japonica). Levinneisyysalueensa länsioissa dahurianlehtikuusi risteytyy luontaisesti siperianlehtikuusen kanssa.
Suomenkielinen nimi:
Dahurianlehtikuusi
Heimo:
Pinaceae
Suku:
Larix
Laji:
gmelinii
Koko:
12–18 m, kotiseudullaan jopa 35 m
Kotipaikka:
Itä-Siperia, Venäjän Kaukoidän ja Mantšurian pohjoisosat.
Kuvaus:
Keskikokoinen, kartiomainen lehtikuusi, jonka leveä oksisto kasvaa vaakatasossa. Lehdet 2– 4 cm, kävyt 1–2 cm.
Kasvupaikka:
Aurinkoinen, tuore, keski- tai runsasravinteinen. Kasvaa myös turvemaalla.
Menestyminen:
Vyöhykkeet (I) II–VIII
Muunnos (var):
gmelinii
