73 Vuorijalava

Ulmus glabra

Vuorijalava on eurooppalainen jalavalaji, joka puuttuu vain osasta Välimeren aluetta ja aivan pohjoisesta. Se kasvaa luontaisena Etelä-Suomessa hyvin harvinaisena erityisesti puronotkoissa ja rehevissä ja multaisissa lehdoissa. Erityisesti se suosii nimensäkin mukaisesti kallionaluslehtoja.

Vuorijalava kasvaa 15-25 metriä korkea puuksi, jonka runko on paksukaarnainen ja oksat yläviistoja sekä vankkoja. Lehdet ovat heikommin vinotyvisiä, karheita, joskus 3-5 -liuskaisia ja alapinnalta karvaisia etenkin lehtisuonien reunoilta ja suonien hangoista. Lehtien sivusuonet ovat yleisesti kärjistään kaksihaaraisia. Kukinto on lyhytperäinen ja siipipalle on kalju.

Vuorijalavan kasvupaikat ovat vähentyneet lähinnä pellonraivauksen vuoksi. Hakkaamattomilla alueilla vuorijalavan kasvupaikkoja uhkaa kuusettuminen. Suomessa vuorijalava on lehtojen harvinainen puulaji tai istutettu koristepuu. Laji on rauhoitettu Ahvenanmaalla.

Päälevinneisyysalueella jalavaa käytetään viiluna huonekaluteollisuudessa ja parkettina. Vuorijalava on nopeakasvuinen ja soveltuu hyvin puistopuuksi. Parhaiten se menestyy tuoreilla, kalkkipitoisilla mailla. Jalavien käyttöä on monissa maissa vaikeuttanut jalavantuho, joka voi tappaa puun yhdessä kasvukaudessa. Tautia aiheuttava sieni on löydetty Suomestakin, mutta sientä levittävää kaarnakuoriaista ei; se ei ilmeisesti pysty talvehtimaan meillä. Tautia on hyvin vaikea torjua.

Suomenkielinen nimi:

Vuorijalava

Heimo:

Ulmaceae

Suku:

Ulmus

Laji:

glabra

Koko:

10–35 m.

Kotipaikka:

Euraasian länsiosat, myös Etelä-Suomi.

Kuvaus:

Avoimella paikalla leveä- ja tiheälatvuksinen, ennen lehtien puhkeamista kukkiva, pitkään sileähkörunkoisena säilyvä puu. Pisin kotimainen lehtipuu.

Kasvupaikka:

Aurinkoinen–puolivarjoinen, runsasravinteinen ja tuore, mieluusti kalkkipitoinen kasvupaikka.

Menestyminen:

Vyöhykkeet I–V.