76 Visakoivu

Visakoivun kasvutapa on usein haaroittuva ja kalteva, runko lyhyt tai pensastava. Suorarunkoiset visayksilöt ovat harvinaisia. Visautumiseen liittyy myös epäsäännöllinen silmunmuodostus, mikä osaltaan aikaansaa runsasta haaroittumista. Visakoivun kuori on rungon tyvellä paksumpaa, tummempaa ja voimakkaammin halkeilevaa kuin normaalikoivulla. Rungossa havaittavien kyhmyjen ja harjanteiden muodostamien epätasaisuuksien perusteella visakoivut jaetaan paukura-, kaula-, juomu- ja rengasvisaan.

Visautuminen on osittain periytyvää ja visakoivua voidaan lisätä siementen avulla. Siemenistä lisätyistä visakoivun taimista visautuu vähän yli puolet, lopuista tulee tavallisia rauduskoivuja. Visakoivun tuntomerkkien ilmaantumisessa taimiin on suurta vaihtelua. Mitä voimakkaampaa visamuodostus on, sitä aikaisemmin merkkejä on havaittavissa. Heikoissa visalaaduissa saattaa kulua yli 10 vuotta ennen kuin tunnusmerkit ovat nähtävissä. Kasvullisella monistamisella visa voidaan varmuudella siirtää kaikkiin jälkeläisiin.

Visakoivua on viljelty Suomessa pieniä määriä 1920-luvulta alkaen. Visapuun perinteisiä käyttäjiä ja suurimpia ostajia ovat puukkotehtaat. Sitä käytetään myös käyttö- ja koriste-esineiden valmistukseen ja visapintaisiin huonekaluihin. Visakoivu on erikoisuutensa ja varsinkin sorvauskelpoisen runkovisan vaikean saannin vuoksi puuraaka-aineena arvostettu ja hyvälaatuisen runkovisan kilohinta voi puutavarakaupassa olla useita euroja.