79 Vuorimänty

Pinus mugo

Vuorimänty on luonnonvarainen Etelä- ja Keski-Euroopassa, jossa se kasvaa erillisillä alueilla pääasiassa vuoristojen metsänrajavyöhykkeessä 1 000–2 200 metrin korkeudella. Eniten sitä tavataan Alpeilla.

Laji on kasvutavaltaan hyvin muunteleva, yleensä pensasmainen (korkeus 2-3 metriä), monirunkoinen ja kasvustoltaan tiheä. Vuorimännyn kasvaimet ovat paksuja. Jäykät neulaset ovat pareittain kääpiöversossa. Kävyt sijaitsevat usein 4 – 5 rykelmissä ja ne jäävät puuhun usein pitkäksi aikaa sen jälkeen, kun siemenet ovat varisseet. Käpysuomut ovat piikkipäiset.

Vuorimännyn metsätaloudellinen merkitys on vähäinen. Puuta käytetään Keski-Euroopassa vähän polttopuuksi. Tärkeä ekologinen merkitys perustuu siihen, että se muodostaa suojametsiä. Ilmansaasteita vastaan se kestää paremmin kuin useimmat havupuut ja sitä on istutettu vuoristojen tuhoalueille estämään eroosiota.

Kasvualustaansa nähden vuorimänty on vaatimaton ja mukautumiskykyinen sekä sietää enemmän varjostusta kuin kotimainen mänty. Se soveltuu koristepuuksi aurinkoisille rinteille, lähes paljaille kallioille tai niukkaravinteisille ja kuiville hiekkamaille. Suojakseen se vaatii kuitenkin melko runsasta lumipeitettä. Vuorimänty sopii parhaiten ryhminä käytettäväksi. Lajin koristearvoa heikentää vanhemmiten alkava kasvustojen ränsistyminen.

Vuorimännyn alalajeja ja muotoja ovat mm. jopa 10 metriä korkeaksi kasvava alppimänty (Pinus mugo subsp. uncinata). Lisäksi vuorimännystäiitä on nimetty useita pieni- ja tiheäkasvuisia muotoja, muunnoksia ja lajikkeita.

Suomenkielinen nimi:

Vuorimänty

Heimo:

Pinaceae

Suku:

Pinus

Laji:

mugo

Koko:

1–3 m (alppimänty kuitenkin jopa 10 m)

Kotipaikka:

Keski-Euroopan vuoristot

Kuvaus:

Kooltaan ja muodoltaan vaihteleva havupensas tai pieni puu

Kasvupaikka:

Aurinko, tuore, vähäravinteinen, hiekkainen ja sorainen

Menestyminen:

Vyöhykkeet I–VIII